Dexter Clover Z



Virallinen nimi |
Dexter Clover Z "Dexter" |
Rotu |
Zangersheide |
Sukupuoli |
Ori |
Väri |
Musta |
Säkäkorkeus |
168 cm |
Syntynyt |
01.09.2018, Suomi (täyttänyt 8v 01.09.2020) |
Kasvattaja |
Cloverley |
Omistaja |
Saaga VRL-14712 |
Painotus |
Esteratsastus |
Koulutustaso |
160 cm |
Rekisterinumero |
VH18-272-0081 |
Meriitit |
ERJ-I, KTK-II |
Hevosen kuvat © Aileron Stables
"Dexter muutti meille Belgiaan suoraan kasvattajaltaan Cloverleystä, Suomesta. Musta ori saapui maahan muutaman muun pikkuvarsan kanssa samaan aikaan valtavalla hevosrekalla. Dexter osoitti temperamenttiaan heti ensimmäisinä päivinään uudessa kodissaan muun muassa puremalla useampaa henkilöä, eikä luonne ole tähänkään päivään mennessä muuttunut juurikaan. Onneksi ori vilautteli myös upeita liikkeitään alusta alkaen, joten emme joutuneet lähettämään pientä pirulaista paluupostina takaisin."
Dexterin kanssa minulle syntyy aina hyvin ristiriitaisia tunteita. Ori on upean näköinen, mutta luonteeltaan täysi katastrofi. Ori on tempperamenttinen, ei aina kuuntele ratsastajaansa ja tekee omia kevätjuhlaliikkeitään, eikä se ole järin viisaskaan. Dexter on herkkä pohkeelle ja sillä on hyvä hyppytekniikka, jos sen saa liikkumaan suoraan ja kuuntelemaan ratsastajaa eikä vain kaahottamaan suoraan eteenpäin.
Hoitaessa Dexter ei yleensä juurikaan pysy paikallaan, joten se onkin järkevintä kiinnittää käytävälle molemmin puolin. Ori ei pidä satulavyön kiristämisestä, ja saattaa silloin kuopia maata tai koittaa potkaista. Vaikka Dexter onkin temperamenttinen, löytyy siltä kuitenkin tavalliset käytöstavat joita jokaiselta hevoselta vaaditaan, ja päättäväisin ottein saa orin varustettua ja hoidettua mutkattomasti.
Päiväkirjamerkintä - 05.01.2020 - 254 sanaa - Kirjoittanut omistaja
Dexterin kanssa meillä on mennyt hyvin. Ainakin yleensä. Jos ei muistella sitä kertaa kun ori raahasi minut perässään kapeaan metsäojaan innostuessaan ohi juosseesta peurasta, meillä on mennyt hyvin. Ratsaille en ole tosin pitkään aikaan uskaltanut, mutta maasta käsitellessä hyviä päiviä on ollut reilusti enemmän kuin huonoja. Mutta kuten arvata saattaa, tänään ei ollut yksi niistä hyvistä päivistä.
Pystytin tavalliseen tapaan kotikentälle esteitä, sillä päivän suunnitelmissa oli treenata tulevaan laatuarvosteluun ottamalla muutama hyppy Dexterin kanssa. Jännitin tulevaa ratsastusta paljon, sillä ratsuttaja oli lähiaikoina hypännyt orilla, ja minä olin tyytynyt liikuttamaan rauhallisia, äitiyslomalta palaavia tammoja. Lisäksi ori oli nyt lomaillut hetken aikaa, ja olisi varmasti vireällä tuulella.
En ehtinyt edes selkään asti, kun koimme ensimmäisen takaiskun. Dexter tajusi heti, että tänään hypättäisiin, ja innostui riuhtaisemaan itsensä kentän suuntaan, jolloin ori astui vahingossa suoraan muutaman varpaani päälle. No, saapas pois ja pienen tutkailun jälkeen totesin olevani edelleen hyppykunnossa, vaikka kynsi varmaankin irtoaisi.
Alkukäynnit ja ravit menivät jopa yllättävän hyvin: ori liikkui hyvin omalla moottorilla eteenpäin ja hakeutui kivasti avuille. Ensimmäisessä laukannostossa Dexter kuitenkin tuli suustaan aika vahvaksi ja heitti muutaman pukin innoissaan. Luulin silti pystyväni pitämään orin hallinnassani, ja ajattelin ottaa muutaman verryttelyhypyn.
Ensimmäiselle esteelle lähestyminen tuntui hyvältä, ja laskin mielessäni askeleita pyrkien löytämään hyvän ponnistuspaikan. Dexterillä olikin mielessään oma paikka, sillä yllättäen ori hyppäsi todella kaukaa ja korkean hypyn. Valtavasta hypystä yllättyneenä tipahdin kaulalle ja siitä suoraan kuperkeikalla maahan. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin, mutta ilmat lähtivät keuhkoista sen verran reippaasti, että päätin vastedeskin ulkoistaa orin ratsastuksen itseäni taitavammalle ratsuttajalle ja tyytyä leppoisiin tammoihin sekä varsojen rapsutteluun.